SILLANRAKENTAJAKSI LAPUAN HIIPPAKUNTAAN

Hiippakuntamme tarvitsee sillanrakentajan

Kotimme sijaitsee Kauhajoella, Kainastonjoen ylittävän sillan tuntumassa. Silta näyttää ajan patinoimalta, mutta kykenee edelleenkin yhdistämään vastarannat toisiinsa sekä kantamaan kulkijat turvallisesti joen ylitse. Suomen evankelis-luterilainen kirkko muistuttaa tällaista siltaa. Ajan patinoima, mutta selviytyy edelleenkin perustehtävästään.

Kirkkomme kuitenkin tarvitsee sillanrakentajia, koska jakolinjoja korostava kulttuurimme erottaa meidät helposti vastakkaisille rannoille.Erityisesti piispan virassa korostuu sillanrakentaminen, sillä piispan tärkein tehtävä on kirkon ykseyden ja kristittyjen yhteyden vaaliminen. Tällaisessa sillanrakentamisessa tarvitaan sovinnollista mieltä, määrätietoista tahtoa, koulutuksen ja työkokemuksen tuomaa taitoa sekä elämänkokemuksen tuomaa viisautta.

Lapuan hiippakunta on monien herätysliikkeiden ja monien maakuntien hiippakunta. Siksi hiippakuntamme piispan virkaan liittyy paitsi hengellinen myös maantieteellinen sillanrakentaminen. Hänen on soviteltava erilaisia hengellisiä ja alueellisia näkemyksiä ja tavoitteita.

Tukiryhmäni mielestä minulla on tällaiseen sillanrakentamiseen sopiva luonne, koulutus, työkokemus ja elämänhistoria. Siksi he ovat kutsuneet minut ehdokkaakseen.

Lapsuus ja nuoruus

Synnyin vuonna 1961 Peräseinäjoella. Lapsuudenkotini oli luterilainen, mutta kristillistä kasvatusta tarjosi myös helluntailainen lastenhoitajamme. Rippikoulun jälkeen toimin isosena ja osallistuin seurakuntanuorten toimintaan. Nuorisopappimme Esko Kallion esimerkillä oli ratkaiseva vaikutus urasuunnitelmiini. Lähdin opiskelemaan teologiaa, mutta kiinnostus perimmäisiä kysymyksiä kohtaan laittoi lukemaan myös filosofiaa ja fysiikkaa. Osallistuin myös monien herätysliikkeiden ja kirkollisten järjestöjen opiskelijatoimintaan. Kesäteologina toimiessani tutustuin lapualaiseen kesäkanttoriin Helena Isoluomaan, josta myöhemmin tuli aviopuolisoni ja työtoverini. Nyt lapsemme Anniina ja Aleksi ovat jo nuoria aikuisia.

Monipuolinen kokemus kirkollisesta työstä ja johtamisesta

Piispa Yrjö Sariola vihki minut papiksi Lapuan tuomiokirkossa pyhäinpäivänä vuonna 1990. Työskentelin viisi vuotta Kauhajoen seurakunnan nuorisopappina sekä rippikoulukonsulttina Lapuan hiippakunnassa. Seuraavat kuusi vuotta vierähtivät kaksikielisessä Kristiinankaupungissa, jossa työskentelin suomalaisen seurakunnan kappalaisena sekä Selkämeren aluesairaalan pappina. Kristiinankaupungin vuodet vahvistivat kielellistä ja sielunhoidollista osaamistani.Vuonna 2001 sain kutsun Kauhajoen seurakunnan kirkkoherraksi ja vuonna 2005 Kauhajoen rovastikunnan lääninrovastiksi. Näitä virkoja hoidan edelleenkin. Vuosina 2007-2013 työskentelin lisäksi Lapuan hiippakunnan pappisasessorina. Asessorivuosiin sisältyi myös piispainkokouksen ja sen valmisteluryhmän jäsenyys (2010-2012). Minulle on siis kertynyt kokemusta paitsiseurakunnan ja rovastikunnan johtamisesta myös hiippakunnan ja kirkon hallinnosta. Samalla olen päässyt seuraamaan lähietäisyydeltä piispanviran hoitamista.Vuosina 2014 ja 2015 työskentelin kesäpappina amerikansuomalaisessa St. Andrewn seurakunnassa, jossa tein suomen- ja englanninkielistä seurakuntatyötä. Työ pienessä, yhdistysmuotoisessa ja vapaaehtoisuuden varassa toimivassa seurakunnassa antoi näkökulmia myös suomalaisen seurakuntaelämän kehittämiseen.

Tunnustusta johtamisesta ja kriisijohtamisesta

Suomen kirkon pappisliitto valitsi minut Vuoden papiksi 2009. Pappisliiton julkaisemissa nimitysperusteluissa todetaan seuraavasti: "Ala-Prinkkilä on opittu tuntemaan uudistushenkisenä ja asiallisena, hyväntuulisena ja helposti lähestyttävänä pappina. Kirkkoherrana hän on ollut uudistamassa seurakunnan toimintaa ja hallintoa yhteisvastuullisempaan suuntaan. Lääninrovastina hän on tukenut seurakuntien yhteistyön lisäämistä. Hän johti ammattitaitoisesti seurakuntansa sielunhoitotyötä Kauhajoen ampumistragedian jälkeen."

Perinnetietoinen seurakuntatyön uudistaja

Pyrin uudistamaan seurakuntatyötä pitkäjänteisesti, osallistavasti sekä luterilaisuuteen sopivasti. Seurakuntamme uusin strategia "Ovet auki armoon" syntyi luottamushenkilöiden ja työntekijöiden yhteistyönä koronavuoden 2020 aikana. Johtoryhmä toimi strategiaprosessin ohjausryhmänä. Prosessissa hyödynnettiin kirkkomme yhteistä strategiaa sekä kauhajokisille tehtyjä kyselyitä ja syvähaastatteluita.

Strategiamme kärkihankkeet:

  • Kristillinen ryhmäperhepäiväkoti, joka aloitti toimintansa tänä syksynä.
  • Vapaaehtoistyön kehittäminen Lakeuden lähimmäiset -hankkeen avulla. Hanke perustuu Vapaaehtoistyö.fi-alustan hyödyntämiseen sekä verkostoitumiseen alueemme seurakuntien, kuntien ja yhdistysten kanssa.
  • Kirkko kyläilee -hanke (perinteiset kyläkinkerit korvataan seurakunnan ja kyläkuntien yhdessä toteuttamilla tapahtumilla)
  • Sunnuntain korostaminen seurakunnan viikkotoiminnassa. Suunnitteilla on mm. ateriointimahdollisuus sekä lapsiperheille suunnattua toimintaa messun jälkeen.
  • Seurakuntaelämän kehittäminen verkossa (mm. verkossa tapahtuva kokoava toiminta, esim. Alfa-kurssi)
  • Kirkkomme on auki omaehtoista hiljentymistä varten arkisin klo 9-21

Apologetiikkaan ja ekumeniikkaan perehtynyt asiantuntija

Olen koulutukseltani teologian tohtori, joka on perehtynyt erityisesti apologetiikkaan eli kristinuskon teologiseen ja filosofiseen puolustamiseen. Vuonna 2014 valmistunut väitöskirjani käsitteli aikamme tunnetuimpiin apologeetteihin kuuluvan Richard Swinburnen käsitystä kristinuskon todennäköisyydestä ja järkevyydestä.Viime vuosina olen perehtynyt ekumeenisiin kysymyksiin Kirkon ulkoasiain neuvoston teologisten asiain toimikunnassa (2015-2017) ja piispainkokouksen ekumeenisten asiain toimikunnassa (2017-). Olen kirjoittanut apologetiikkaa ja ekumeniaa käsitteleviä asiantuntija-artikkeleita kirkollisiin ja yliopistollisiin julkaisuihin. Toimin näitä asioita opettavana pastoraalikouluttajana Lapuan hiippakunnassa.

Sovitettu erilaisuus ja kunnioittava keskustelu

Ekumeniassa käytetään sovitetun erilaisuuden menetelmää, jossa tehdään tilaa erilaisuudelle korostamalla kaikkea sitä, mikä yhdistää. Tällaisesta menetelmästä olisi hyötyä myös käsiteltäessä kirkkoamme jakavia kysymyksiä. Mielestäni kirkkomme sisällä on parempi pyrkiä sovitettuun erilaisuuteen kuin pakotettuun samanlaisuuteen. Samalla ilmaisemme uskoamme Jeesukseen Kristukseen, joka kykenee sovittamaan erilaiset ihmiset yhdeksi kirkoksi, yhteyteen Jumalan ja toistensa kanssa. Raamatullisen esimerkin tällaisesta tarjoaa Apostolien tekojen 15. luvussa kuvattu Jerusalemin kokous, jossa ratkaistiin juutalaiskristittyjen ja hellenistikristittyjen välinen ristiriita sallimalla molempien perinteiden rinnakkainen olemassaolo sekä sopimalla tietyistä yhdessä noudatettavista periaatteista. Sovitettuun erilaisuuteen pääsemiseksi tarvitaan kunnioittavaa keskustelua, jossa argumentoidaan asiallisesti, suhtaudutaan keskustelukumppaniin paitsi kriittisesti myös reilusti, tehdään oikeutta hänen näkemykselleen sekä pyritään yhteiseen ymmärrykseen .

Työnäkyni piispana

En kuulu mihinkään herätysliikkeeseen, vaan hengellinen identiteettini on "luterilainen kristitty". Luterilaisuus on sillanrakentajien teologiaa, koska luterilaisuus sijaitsee katolisuuden ja reformoidun kristillisyyden välissä. Niinpä kirkkomme on toiminut ekumeniassa samankaltaisena sillanrakentajana kuin suomalainen ulkopolitiikka lännen ja idän välissä. Mielestäni luterilaisuuden keskeisiä teemoja ovat Jumalan armollisuus ja ihmisen vanhurskauttaminen uskon kautta, Jumalan läsnäolo armon välineissä ja seurakunnassa, yleinen ja erityinen ilmoitus, Raamatun jakaminen lakiin ja evankeliumiin sekä ristinteologia, jossa Jumala lähestyy ihmistä vastakohtaansa kätkeytyneenä.

Kirkkomme sisälle on vuosisatojen kuluessa syntynyt monenlaisia herätysliikkeitä. Vanhempaa herätysliikehdintää edustavat esimerkiksi rukoilevaisuus, körttiläisyys, evankelisuus ja lestadiolaisuus, uudempaa esimerkiksi viidesläisyys. Kaikkein uusimmat herätysliikehdinnät ovat syntyneet mm. yhdenvertaisuusliikkeen ja ympäristöliikkeen ympärille. Mielestäni kaikilla näillä täytyy olla kotipaikka kirkkomme sisällä. Herätysliikkeet ovat kirkolle sekä kruunun jalokiviä että kiviä kengässä. Piispan tehtävä on tarvittaessa sovitella herätysliikkeiden välejä, suitsia ylilyöntejä sekä muistuttaa että kirkko on enemmän kuin herätysliikkeensä. Uskon, että tällä tavalla on mahdollisuus silloittaa myös vastakkaisuuksia myös tärkeiksi koetuissa kysymyksissä. Kolmen maakunnan hiippakunnassa on myös soviteltava maakuntien välillä.

Mielestäni hiippakuntaa kannattaisi kehittää hallinnollisesti yksinapaisemmaksi ja toiminallisesti moninapaisemmaksi. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Lapuan asemaa hiippakunnan hallinnollisena keskuksena korostetaan esimerkiksi siten, että tuomiokapitulin kollegio kokoontuu pääsääntöisesti Lapualla ja pappisvihkimykset toimitetaan pääsääntöisesti Lapuan tuomiokirkossa. Toiminnallinen moninapaisuus tarkoittaa sitä, että hiippakunnan toiminnassa huomioidaan kaikki kolme maakuntaa sekä niiden keskuskaupungit Vaasa, Seinäjoki ja Jyväskylä. Lisäksi on hyödynnettävä entistä enemmän digitaalisuuden suomia mahdollisuuksia.

KOULUTUS JA OSAAMINEN

Tärkeimmät tutkinnot ja kurssit

  • Teologian tohtori 2014 (väitöskirjan arvosana eximia cum laude approbatu)
  • Kirkollisen johtamisen erityiskurssi (Kirjo III) 2009
  • Seurakunnan johtamisen kurssi (Kirjo 2A) 2006
  • Ylempi pastoraalitutkinto 2005
  • Seurakuntatyön johtamisen tutkinto 2004 (arvosana kiitettävä 3/3)
  • Teologian lisensiaatti 2001 (lisensiaatin tutkimuksen arvosana eximia cum laude approbatur)
  • Pastoraalitutkinto 1994 (arvosana magna cum laude approbatur 18/20)
  • Teologian kandidaatti (nyk. maisteri) 1990 (tutkielman arvosana eximia cum laude approbatur, tiedekunnan pro gradu -palkinto)

Tärkeimmät julkaisut:

Asiantuntijajulkaisut

  • Väitöskirja Todennäköisin vaihtoehto - Richard Swinburnen käsitys kristillisen teismin rationaalisuudesta, STKSJ 278, Helsinki 2014,
  • Artikkeli "Usko, järki ja apologetiikka" kirjassa Apologeettinen katsomusdialogi seurakuntatyössä - Luterilaisia ja ekumeenisia näkökulmia, 2021. Toimituskunta: Jouko Ala-Prinkkilä, Tiina Huhtanen ja Tomi Karttunen (toim.).
  • Artikkeli "Apologetiikka vastauksena ateismin haasteeseen" Piispa Simo Peuran juhlakirjassa Usko, elämä ja yhteys - Luterilaisuuden mahdollisuudet tänään ja huomenna, Helsinki 2017. Toimittanut Jaakko Olavi Antila
  • Artikkeli "Jumalasta puhumisen ongelma" kirjassa Jumalan kasvot - Jumala ihmisen todellisuudessa, Kirkon tutkimuskeskus, sarja A Nro 64. 1995. Toim. Risto A. Ahonen ja Hans-Olof Kvist.
  • Artikkeli "Richard Swinburnen jumala-argumentti" kirjassa Usko ja filosofia, Helsingin yliopiston systemaattisen teologian laitoksen julkaisuja XII, Helsinki 1993. Toim. Timo Koistinen ja Juha Seppänen

Muut julkaisut

  • Avara armo - Kauhajoen seurakunnan juhlakirja, Vaasa 2008. Kirjatyöryhmä: Jouko Ala-Prinkkilä (pj), Jussi Kleemola (toim.), Raija Kumpula, Liisa Ruismäki, Heikki Taimi (toim.), Timo Torpo
  • Hartauskolumnistina Maaseudun tulevaisuus -lehdessä (1996-2015) ja Ilkka-lehdessä (2010-2017)
  • Radiohartauksien sarjat Yleisradiossa 2009, 2019-2020

Erityisosaaminen

  • Kriisijohtaminen
  • Sielunhoito
  • Apologetiikka
  • Ekumenia
Merkittävimmät toimikunnat ja luottamustehtävät
  • Piispainkokouksen ekumeenisten asiain toimikunta (2017-)
  • Kirkon ulkoasiain neuvoston teologisten asiain toimikunta (2014-2017)
  • Pappisliiton Etelä-Pohjanmaan alaosaston puheenjohtaja (1994-1995)

Harrastukset

  • Mietiskely (kaikki kiinnostaa)
  • Musisointi (pianonsoitto ja kuorolaulu)
  • Mielikuvitusmerenkulku (veneensä myynyt saaristolaivuri)
  • Makean napostelu (pikkuleipäpappi, joka haaveilee karkkipiispuudesta)

Motto

  • Kaikesta selvitään, ja vaikka ei selvittäisi, niin siitäkin selvitään (vrt. Jer. 29:11: "Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.")